Kokeelliset 14: Red Candle Games

”Tässä pelissä esiintyvät tapahtumat, hahmot ja järjestöt ovat onneksi fiktiivisiä. Kaikki samankaltaisuudet oikeiden henkilöiden (elävien tai kuolleiden), paikkojen tai historiallisten tapahtumien kanssa ovat puhdasta sattumaa.”

Devotion

. . .

Maapallo on iso paikka. Pelit ovat iso, globaali kulttuuri-ilmiö. Ne eivät kuitenkaan kovin hyvin edusta maapallon kulttuurista monimuotoisuutta.

Pelien sisältöjä sävyttää usein japanilainen tai yhdysvaltalainen näkökulma riippumatta siitä, missä pelinkehitys tapahtuu. Merkittävien klassikoiden ja hittien vaikutusta on vaikea päästä pakoon.

Taiwanilaisen Red Candle Gamesin perustajat kasvoivat pelien parissa, mutta eivät nähneet niissä itseään. Tämä johti jatkokysymykseen: miksei tehdä pelejä taiwanilaisesta kulttuurista?

Tällainen pelisuunnittelu vaatii tietysti jonkin verran tasapainottelua uskollisuuden ja lähestyttävyyden välillä. My Summer Carin (2016) viehätys on siinä, että se on tinkimätön kuvaus Suomen menneistä mökkikesistä, mutta samalla se olettaa pelaajalla olevan kaiken taustatiedon valmiina.

Alaskan alueella elävän iñupiatien tarinoihin perustuva Never Alone (2014) on helppotajuinen tasohyppely, jossa on mukana aihetta avaavia haastatteluja. Peliosuus ja taustaosuus ovat itsessään hyviä, mutta tuntuvat osin irrallisilta.

Kuvat: My Summer Car, Never Alone.

Red Candle halusi alusta alkaen tehdä pelejä sekä paikalliselle että globaalille yleisölle. Siksi kulttuuriset elementit ovat kiinteä osa pelejä, mutta niistä on vedetty mutkia sopivan suoriksi. Studion jäsenet esimerkiksi luopuivat suunnitelmista tehdä kulttuurituntemusta vaativia pulmia peleihinsä huomattuaan, etteivät he itsekään olleet samaa mieltä tiettyjen rituaalien kulusta.

Red Candle onnistui löytämään keskitien ja sen mukana yleisön. Studion kaksi peliä Detention (2017) ja Devotion (2019) ovat pidettyjä peliharrastajien keskuudessa, mutta ne on myös lisätty Harvard-Yenchingin kirjaston kokoelmiin osana merkittäviä moderneja kiinankielisiä kirjallisia teoksia.

Detentionista on tehty kaksi elokuvaa ja Netflixin tilaama tv-sarja, mikä olisi poikkeuksellista jopa isolle peliproduktiolle, pienen studion ensipelistä puhumattakaan.

Kuvat: Detention, Devotion.

Devotion vaikutti ensin vielä Detentionilta isommalta ilmiöltä. Se ehti olla hetken ajan myydyin peli Steamissa ja katsotuin peli merkittävässä kiinalaisessa striimauspalvelussa BiliBilissä. Sitten Devotionista löytyi kaksi piilotettua viestiä, joiden katsottiin halventavan Kiinan presidenttiä Xi Jinpingia.

Viikossa peli oli poistunut myynnistä.

Devotion ilmestyi ja katosi helmikuussa 2019. Yllättäen joulukuussa 2020 ilmoitettiin Devotionin saapumisesta GOG.comiin, kauppapaikkaan, joka on tunnettu kuluttajan vapauden korostamisesta. Yhtä yllättäen paria tuntia myöhemmin GOG twiittasi: ”Saatuamme paljon viestejä pelaajilta, olemme päättäneet olla listaamatta peliä kauppaamme.”

GOGin sittemmin poistettu viesti Weibossa, yhdessä Kiinan isoimmista somealustoista, oli muotoiltu eri tavalla: ”GOG.com lupaa olla tekemättä mitään, mikä loukkaisi tunteitanne.”

Maaliskuussa 2021, yli kaksi vuotta alkuperäisen julkaisen jälkeen, Red Candle ilmoitti alkavansa myydä Devotionia omalla uudella kauppasivullaan.

Kirjoitushetkellä Devotion on toistaiseksi saatavilla, mutta sen juupas eipäs -julkaisutausta on pelipuolella nostanut esiin Kiinan vaikutuksen globaaleilla kulttuurimarkkinoilla: jos tietty teos nähdään ei-toivottuna, sen levitys on mahdollista kieltää. Kaikkialla, ei vain Kiinan sisällä.

Erityisen surullista Devotionin tapauksesta tekee sen, että Red Candle näyttää mallia siinä, miten peleissä vähemmän nähdyt kulttuuriset taustat puhaltavat uutta eloa tuttuihin pelimuotteihin.

֍ ֍ ֍

Detention on kerrontaa painottava seikkailupeli, joka sijoittuu 1960-luvun Taiwaniin. Tarkemmin sanottuna se tapahtuu valkoisena terrorina tunnettuna aikakautena, jolloin valtaa pidettiin maassa yllä sotatilalain avulla. Aikaa määrittivät pelon ilmapiiri ja vapauksien väkivaltainen supistus.

Pelin alkaessa teini-ikäiset Ray ja Wei ovat jääneet jumiin kouluun taifuunin iskiessä (Detentionin alkukielinen nimi onkin ”Paluu kouluun”). Hyvin nopeasti tapahtumat saavat yliluonnollisen käänteen.

Detentionin kauhuelementit toimivat kahdella tasolla. Uhkaavat olennot koulun käytävillä ovat pelottavia, mutta syvempi kauhu liittyy poliittiseen tilanteeseen. Koulussa toimii kiellettyjen kirjojen lukukerho, jonka paljastuminen saattaisi osallistujat hengenvaaraan.

Kuvat: Detention.

Tekijät itse ovat kertoneet päätyneensä kauhuun erottaakseen pelin massasta ja tehdäkseen siitä jotain, mitä tubettajatkin voisivat pelata. Sekä valkoinen terrori että kauhistuttavat olennot valikoituivat luontevasti mukaan maan historiasta ja mytologiasta.

Pelin mystisempi puoli ylipäätään perustuu pitkälti oikeisiin uskomuksiin, ja ulottuu kaikkialle pulmista tarinan kuljetukseen. Pelissä monet ovet on suojattu taolaisilla talismaaneilla. Ovilukon merkilliset numeromerkit on otettu Yijingista, myös Muutosten kirjana tunnetusta kiinalaisesta klassikosta.

Osa myyttisistä aineksista, kuten HeiBai Wuchang -vartijat, joille pitää laittaa käsiin oikeat esineet, taustoitetaan päiväkirjamerkinnällä. Osa, kuten jumalten tai esivanhempien kanssa viestimiseen tarkoitetut Ying Yang Poe -palikat, vain kudotaan osaksi kerrontaa ja annetaan pelaajan hakea lisää tietoa itsenäisesti.

Kuvat: Detention.

Taiwanilaiset aiheet on suodatettu japanilaisten ja länsimaisten vaikutteiden läpi. Red Candlen mukaan heitä innoittivat muun muassa Taiwanin uuden aallon elokuvat 1990-luvulta, mutta myös George Orwellin 1984, sekä 2D-kauhuseikkailut The Cat Lady (2012) ja Lone Survivor (2012).

Vaikka esitystapa on eri, Detention selvästi ammentaa paljon myös vuosituhannen vaihteen selviytymiskauhusta. Jopa alun varoitus pelin kauhistuttavasta sisällöstä on sanasta sanaan sama.

Kuvat: Silent Hill 3 (2003), Dino Crisis (1999), Detention.

Silent Hill -sarjan (1999-2012) tavoin Detention on vertauskuvallinen painajainen, jossa päähenkilö käy läpi traumaattista menneisyyttään. Trauma saa ilmaisunsa kaikessa: ympäristöissä, hirviöissä, pulmissa. Tarina on arvoitus, joka pitää osata tulkita kaikesta pelin sisällöstä.

Hyvä esimerkki on pulma, jossa yritetään saada selvää pöydän pintaan tehdyistä raapustuksista. Pulma ratkaistaan viiltämällä toisesta tilasta löytyneen ruumiin kurkku auki, valuttamalla verta kulhoon ja kaatamalla veri pöydälle. Kyse ei ole käytännöstä, vaan symbolisesta merkityksestä päähenkilön tarinassa.

Puhtaasti pelinä tarkasteltuna Detention ei ole sinänsä kovin erikoinen: kauhukohtaamiset eivät vaadi pelaajalta paljoa, ja pulmat perustuvat paljon edes takaisin juoksenteluun. Vahva visuaalisuus, hienovaraisen epämiellyttävä tunnelma, sekä kytkös oikeaan historiaan ja kulttuuriin tekevät kuitenkin pelistä osien summaa suuremman.

Kuvat: Detention.

Detention kertoo paljon näyttämällä välähdyksiä sensuurista, ihmisten katoamisesta, tukahdetusta epätoivosta. Päähenkilön tiiviit kuvaukset ympäristössä näkyvistä objekteista (”olin ennen kateellinen lipunkantajan roolista, mutta en enää”) avaavat nekin tarinaa miellyttävän epäsuoraan.

Miten ironista onkaan, että Red Candle valitsi ensimmäisen pelinsä keskeiseksi juonenlangaksi kielletyt kirjat – ja joutui toisella pelillään itse kiellettyjen teosten listalle?

֍ ֍ ֍

Devotion on luontevaa jatkoa Detentionille. Pääosassa on jälleen rikkonainen kauhutarina, mutta nyt niin toteutukseltaan kuin kerronnaltaan monimutkaisempana kokonaisuutena.

Ulkoasu on modernimpi, samoin pelivaikutteet, joihin kuuluvat muun muassa P.T. (2014), ja What Remains of Edith Finch (2017). Muodoltaan Devotion seuraa tuoreita kauhu- ja tarinapelejä, mutta tarinaltaan ja tunnelmaltaan se on omanlaisensa.

Devotion kertoo perheen tarinan. Pääosa pelistä tapahtuu yhdessä asunnossa, joka muuttuu heijastamaan perheen elämäntilanteita eri aikoina. Tarinan keskiössä on todellisten ongelmien käsittely uskonnon avulla, mutta mukana on muitakin aiheita, kuten mielenterveyden ongelmien stigmatisointi ja sukupuoliroolit.

Kuvat: Devotion.

Aiheet näkyvät muuttuneessa asetelmassa: 1960-luvun valkoisesta terrorista on hypätty 1980-luvun taloudellisen nousukiidon Taiwaniin.

Red Candlen perustajiin kuuluvan Vincent Yangin mukaan tämä oli kohoneen elintason, mutta myös uudenlaisen stressin aika: lapsille ostettiin kaikki, mitä he halusivat, mutta vanhemmat eivät töiltään ehtineet olla koskaan kotona. Isovanhemmat joutuivat kasvattajien rooliin.

Devotionia onkin kotimaassaan nimitetty ”isoäidin asunnon simulaattoriksi” ja se on innoittanut meemejä, joissa postataan kuvia oikeista asunnoista vierekkäin pelin kuvankaappausten kanssa.

Pelin tapahtumaympäristö perustuu oikeisiin pohjapiirroksiin ja pienissä yksityiskohdissakin on pyritty autenttisuuteen. Esimerkiksi ovikellona toimiva linnunviserrys edustaa ajankuvaa. Näkyvästi esillä oleva arapaimakala oli ylellisyyden symboli ja sen uskottiin tuovan hyvää onnea.

Itse rakennus pohjautuu Nanjichangin asuntokompleksiin, joka aikanaan edusti huippumoderniutta, mutta on sittemmin ränsistynyt.

Kuvat: Devotion.

Taiwanilaiselle yleisölle Devotionin asunto on kuin My Summer Carin kesämökki suomalaisille: tietynikäiset pelaajat tunnistavat heti, mitä aikaa ja tunnelmaa pelissä tavoitellaan. Kyse ei kuitenkaan ole vain hymyilyttävistä viittauksista. Moderneille tarinapeleille ominaisesti Devotionin kerronta tapahtuu pitkälti ympäristön kautta.

Peliä ei ole vaikea pelata läpi, sillä se on pitkälti ns. kävelysimu kevyillä pulmilla. Kaiken kerronnan huomaaminen ja kasaaminen ei ole aivan yhtä helppoa, vaan vaatii keskittymistä, kenties taustatiedon hankkimistakin.

Detention veti sisään kauhukuvastolla, mutta kertoi lopulta henkilökohtaisen tarinan valkoisen terrorin ajalta. Devotion kulkee hieman eri suuntaan. Pelissä kiinnittyy huomio ensin asuntoon ja ajankuvaan, mutta tarinan fokus kulkee hiljakseen yliluonnollisen suuntaan. Juonen keskuksessa on isän päätös kääntyä ”tietäjän” puoleen vaikeassa tilanteessa.

Kuvat: Devotion.

Devotionin kuvaama uskonto on fiktiivinen, mutta siihenkin Red Candle on hakenut mallia omasta kulttuuriperinnöstään. Taiwanissa harjoitetaan pääasiassa buddhalaisuutta ja taolaisuutta, mutta suosittua on myös animismi eli usko siihen, että luonto on tietyllä tapaa elävä ja kaikilla asioilla on omat henkensä – mikä näkyy Devotionissa.

Promotaiteeseen nostettu kuva silmien päälle laitetusta punaisesta kankaasta perustuu oikeaan rituaaliin, jossa puhutaan kuolleiden kanssa. Pelissä usein esiintyvät nuket ovat oikeasti hautajaisnukkeja, joiden on tarkoitus auttaa kuollutta tuonpuoleisessa.

Detentionin tavoin Devotion ei vain kerro tarinaa, vaan tutustuttaa toiseen kulttuuriin.

֍ ֍ ֍

Devotionin myyntikielto on kiehtova, koska se on historiallisesti melko poikkeuksellinen.

Peleihin liittyvät kohut ja kiellot ovat liittyneet pääosin kahteen asiaan. Ensimmäinen on väkivalta. Jo vuoden 1976 Death Race -kolikkopeliä kauhisteltiin siitä, että siinä ajeltiin tikku-ukkojen päältä (joiden kehittäjä Exidy selitti olevan hirviöitä, ei ihmisiä). Mortal Kombat (1992) verisine tappeluineen ja groteskeine lopetusliikkeineen oli yksi peleistä, jotka 1990-luvulla johtivat siihen, että peliteollisuudessa otettiin käyttöön ikärajat.

Toinen kohun juuri on seksuaalinen sisältö. Grand Theft Auto: San Andreas (2004) joutui syyniin, kun pelin koodista löytyi käyttämättä jäänyt seksiminipeli. Mass Effect (2007) oli hetken aikaa amerikkalaisten konservatiivien silmätikkuna, koska pelissä oli mukana – hyvin lyhyt ja pelin ihmisuhdepainotukseen istuva – rakastelukohtaus.

Kuvat: Mortal Kombat, Mass Effect.

Yksi harvoja etäisesti Devotionin kaltaisia tapauksia liittyy yllättäen Suomeen ja Commodore 64 -kotitietokoneelle tehtyyn peliin Raid Over Moscow (1984), jossa ammuskeltiin eri neuvostokaupunkien läpi avaruushävittäjän puikoissa. Kohu syntyi Mikrobitin arvostelusta, jossa Aki Korhonen kuvaili pelin sisältöä seuraavasti:

”Tämä on jännittävä maanpuolustuspeli, jossa sinun pitää hyökätä Neuvostoliittoon ennenkuin heidän rakettinsa saavuttavat maalinsa Yhdysvalloissa. Sinun pitää tuhota kolme neuvostoliiton asemaa, ennenkuin pääset Moskovaan. Siellä sinun pitää ampua Kremlistä ovet sisään, tappaa muureilla olevat tarkka-ampujat ja tuhota panssari.”

Neuvostoliiton suurlähetystöön kuulunut Josif Kosatshev kutsui tätä räikeäksi Neuvostoliiton vastaiseksi provokaatioksi. Kansanedustaja Ensio Laine teki kirjallisen kysymyksen eduskuntaan neuvostovastaisten pelien maahantuonnista ja jakelusta.

Vuonna 2010 Suomen ulkoasianministeriöiden muistioiden salassapitoaika umpeni, jolloin selvisi, että Neuvostoliitto pyrki vaikuttamaan pelin myymisen kieltämiseksi.

Kuvat: Raid Over Moscow.

Ajalle tyypillisesti Raid Over Moscow oli yksinkertainen toimintapeli, mutta sen aihe oli liian arka kylmän sodan aikaan. Devotionin piilotetut viitteet olivat liikaa Kiinalle nyt.

Kiina on ollut pitkään tarkka pelien suhteen. Digitaaliset pelit olivat maassa kokonaan kiellettyjä 2000-2015 nuorten suojelemiseksi, mutta pelien sisältöjä on vahdittu senkin jälkeen.

Football Manager 2005 (2004) vedettiin myynnistä, koska esitti Tiibetin itsenäisenä valtiona. Battlefield 4:n (2013) mainitseminenkin Weibossa kiellettiin, sillä pelin juonessa Kiina oli vihollisen roolissa. Nintendon söpö Animal Crossing: New Horizons (2020) sai lähteä, kun pelaajat keksivät osoittaa sen sisällä tukensa Hongkongin mielenosoituksille.

Kiehtovasti toiminnallaan Kiina on osoittanut olevansa sitä mieltä, että peleissä on muutakin huomioitavaa kuin seksi ja väkivalta. Tämä on varsin eri kanta kuin esimerkiksi jättijulkaisija Ubisoftilla, joka on toistuvasti kiistänyt, että heidän sotilasräiskintänsä olisivat millään tavalla poliittisia.

On valitettavaa, että Kiinan kulttuurinen tunnustus peleille on ilmennyt muun muassa siinä, että Devotionia ei voinut kahteen vuoteen ostaa mistään. Mutta asioita kielletään vain, jos niitä pelätään tai niillä katsotaan olevan voimaa.

Kuva: Detention.

Red Candlen tulevasta pelistä ei ole vielä paljastettu muuta kuin että se ei ole kauhua eikä painota oikeaa historiaa. Studio ammentaa kuitenkin edelleen omasta kulttuurista ja pyrkii sillä puhuttelemaan globaalia yleisöä.

”Vaikka Detention on täynnä taiwanilaisen kulttuurin elementtejä, ydinsanoma, jonka halusimme sillä välittää, on melko universaali”, Vincent Yang kertoi USGamerin haastattelussa muutamia kuukausia Devotionin julkaisun jälkeen. ”Se oli, että ilmaisunvapaus on kaikkien ihmisten perusoikeus etnisyydestä, kulttuurisesta taustasta tai kansallisuudesta riippumatta.”

. . .

Lähtökohtia & jatkosuuntia

Isabelle Arvers: Art and games world tour second step: Taiwan

Khee Hoon Chan: Red Candle Games Looks Back on Devotion, And The Controversy That Shook a Region

Edwin Evans-Thirlwell: The making of Devotion, China’s least favourite horror game

William Hong: IndieCade 2017: Detention – Red Candle Games Interview

Markku Jokisipilä: 1980-luvun Suomi: Näin yhdestä tietokonepelin arviosta tuli ”räikeä provokaatio” Neuvostoliittoa vastaan

Tiff Liu: Detention Postmortem: Localizing a Taiwanese game for Western audiences

Tero Pasanen: ”Hyökkäys Moskovaan!” Tapaus Raid over Moscow Suomen ja Neuvostoliiton välisessä ulkopolitiikassa 1980-luvulla

Red Candle E-Shop

Andrew Webster: Ubisoft keeps pretending its political games don’t have politics in them

Yet another fangirl: Red Candle games cultural fun facts, explanations, and comments from a Taiwanese perspective

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s