Kokeelliset 06: Sokpop Collective

”Vakavuuden voi kiistää, mutta ei leikkiä.”

– Johan Huizinga: Homo Ludens

. . .

Kun puhumme indiepeleistä, puhumme usein menestyjistä, jotka hiteillään muuttivat peliteollisuuden trendit. Yhtä tärkeitä ilmiöitä ovat kuitenkin myös kaikille avoimen itch.io-julkaisualustan perustaminen sekä pelijamit.

Pelijameja voidaan järjestää paikallisesti tai netissä. Niiden aiheet vaihtelevat, mutta yhteistä kaikille on pyrkimys luoda valmis peli hyvin lyhyessä ajassa.

Jameissa ideoiden annetaan virrata vapaasti. Ne motivoivat käymään luontiprosessin läpi alusta loppuun ja tutustuttavat toisiin pelintekijöihin. Indie Game Jams -nettikalenterin mukaan käytännössä joka päivä on käynnissä kymmeniä jameja.

Tom van den Boogaart, Aran Koning, Ruben Naus ja Tijmen Tio tapasivat toisensa pelijamien merkeissä vuonna 2014. Jammailu oli ensin intohimo. Sitten siitä tuli nelikon perustaman Sokpop Collectiven perusperiaate.

Sokpop on kutsunut itseään ”pelinteon poikabändiksi”. Se on hauska ilmaus, mutta vielä osuvampi on pelitoimittajan Fraser Brownin luonnehdinta ”ikuinen pelijami”.

Kuvat: Kraken’s Quest, Pyramida.

Connor Sherlockin tavoin Sokpop toimii pääasiassa Patreonin kautta ja noudattaa tiukkaa aikataulua. Kun Sherlock teki uuden kävelysimun joka kuukausi, Sokpop julkaisee kaksi kokonaan uutta peliä kuukaudessa. Viimeisen kolmen vuoden aikana he ovat julkaisseet noin 70 peliä.

Miten tämä on mahdollista?

Ensimmäinen vihje löytyy nimestä. Sokpop Collective on kollektiivi, ei studio. Jäsenet jakavat julkaisuvastuun ja monet pelit noudattavat tiettyä yhteistä tyyliä, mutta he tekevät pelejä pääasiassa yksinään.

Yhden jäsenen pitää saada Patreon-julkaisu valmiiksi kerran kahdessa kuukaudessa, ei kahdessa viikossa. Aloittaessa nelikolla oli myös kahdeksan valmiin pelin bufferi, jota he käyttivät, kun valmista ei muuten tullut.

Kuvat: Chatventures, Uniseas.

Toinen selitys on tietenkin siinä, että pelit ovat pienimuotoisia. Sokpopin lähtökohtana on tarjota 15-60 minuutin kokemus per peli.

Pienuus menee vastahankaan perinteisiä pelisuunnitteluarvoja, mutta se myös tekee Sokpopista kiinnostavan: kollektiivi esittelee uusia ideoita niin nopeasti, että perässä on vaikea pysyä.

֍ ֍ ֍

Sokpop Collectiven pelit ovat yhden idean pelejä. Koukku on siinä, että pelien aiheet vaihtelevat niin paljon, ettei ideaa voi arvata etukäteen.

Jostain kertoo se, että Sokpopin ensimmäinen julkaisu (ennen Patreonin aloittamista) ei ollut yksittäinen peli, vaan kolmen bambuaiheisen minipelin kokoelma Bamboo EP (2016).

Kuva: Bamboo EP.

Sokpopin tuotanto on niin monimuotoinen, että mikään järkevä määrä esimerkkejä ei voi tarjota siitä edustavaa kuvaa. Vilkaistaan seuraavaksi kollektiivin vanhimpia ja kirjoitushetkellä uusimpia pelejä.

Kun Sokpop aloitti Patreon-seikkailunsa vuoden 2018 tammikuussa, heidän avauskaksikkonsa oli Jut ja Bombini.

Jutissa ohjataan pitkäraajaista olentoa, joka siivoaa rannalle huuhtoutuvia roskia, levää ja muuta. Kun osan on ehtinyt viedä roskapönttöön, aallot ovat jo tuoneet lisää. Kovin tavoitteellinen Jut ei ole. Lähinnä tarkoituksena on eläytyä siivousolennon rooliin ja nauttia pelin söpöstä tyylistä.

Kuva: Jut.

Bombinissa ohjataan siitepölyä keräävää mehiläistä hieman vanhojen suomalaisten luolalentelyjen hengessä. Vaikka tunnelma on yhä rento, Bombinissa on selvät voitto- ja häviöehdot. Pienempien vaarojen ohella pelissä on jopa eräänlaista pomovastuksen virkaa toimittava jättiläishämähäkki.

Kuva: Bombini.

Jutissa ja Bombinissa on sama leikkisiä ote ja pieni ydin, mutta muuten ne ovat erilaisia pelejä. Tämä on Sokpopin perusmalli. Sitä noudattavat myös syys-lokakuun vaihteessa 2020 julkaistut Grey Scout ja Fishy 3D.

Grey Scout on yllättäen hiiviskelypeli. Kaverit pitää saada selleistä veneeseen ja pois saarelta, mikä vaatii vartijoiden houkuttelua pois asemistaan tai varovaista hiippailua.

Kuva: Grey Scout.

Sokpopin tuotannon läpäisevä söpöys on vahvasti läsnä jopa tällaisessa harmaasävyisemmässä pelissä. Vankien taluttaminen kädestä piten ja heidän hyllyvät piponsa sulattavat sydämen. Pienuudesta ja tarinan puuttumisesta huolimatta vankisaaressa on vahva paikan tuntu.

Fishy 3D on taas jotain muuta. Tällä kertaa ohjataan kalaa, joka kasvaa sitä isommaksi, mitä enemmän kasveja ja muita kaloja se saa syötyä.

Kuva: Fishy 3D.

Isona jaksaa avata vaikka raskaan portin, mutta sitten ei toisaalta mahdu menemään pienistä raoista. Kokoaan voi onneksi pienentää lillumalla jätevedessä. Esteratamaisessa ympäristössä pitää osata käyttää älyä, mutta myös ohjata liukkaasti luikertelevaa kalaa.

Fishy 3D on Patreon-julkaisusarjan ainoa suora jatko-osa, mutta toisinaan kollektiivi julkaisee erikseen vanhojen pelien paranneltuja versioita. Esimerkiksi rautatiesimu Soko Loco sai laajennetun painoksen nimeltä Soko Loco Deluxe. Scifikaupunkikävely Bernbandin ja liikennepyöräily Skidlockedin kakkososat ovat nekin työn alla.

Lähtökohtaisesti ideoita ei kierrätetä, mutta mikään periaatepäätös ei estä työstämästä mieluisimpia eteenpäin. Sääntöjä ei ole.

֍ ֍ ֍

Edesmennyt BBC-musiikkijuontaja John Peel luonnehti suosikkibändiään The Fallia tunnetusti sanoilla ”aina erilainen, aina samanlainen”. Vuodesta 1979 aina keulakuva Mark E. Smithin kuolemaan vuonna 2018 asti yhtye julkaisi 32 studiolevyä, lukuisia livelevyjä ja äänitti John Peelin radio-ohjelmassa 24 sessiota.

Peelin kuvaus on ytimekkäin tapa tiivistää The Fallin musiikki. Kappaleet rakentuvat yleensä yhden riffin tai sointukierron varaan, jonka päälle Smith rähisee järjestelmällisen epäjärjestelmällisesti. Oli kappaleen perusta post-punkissa, garagessa tai popissa, sen tunnistaa The Fallin tekemäksi.

Jut, Bombini, Grey Scout ja Fishy 3D ovat piskuinen otanta Sokpopin tuotannosta, mutta jo niiden perusteella huomaa, miten pelikollektiivi on samalla tavalla aina erilainen, aina samanlainen.

Aina samaa on leikkimielisyys, joka ulottuu kaikkeen animaatioista fysiikanmallinnukseen. Monessa pelissä jo hahmon ohjaaminen ja ympäriinsä törmäily on itsessään hauskaa. Tavallaan jo pelkkä sivusta katsominenkin riittää, sillä vahva visuaalisuus on toinen Sokpopin tunnusmerkeistä.

Ehkä erikoisin osa kollektiivin tuotantoa on se, miten hurjasta tahdista huolimatta pelit näyttävät ja tuntuvat viimeistellyiltä. Hionta näkyy sellaisissakin yksityiskohdissa kuin junaratasimu Soko Locon käyttöliittymässä, joka on toteutettu avattavana työkalupakkina. Kiireestä huolimatta esteettisyys on mietitty siinä missä funktio.

Kuva: Soko Loco Deluxe

Täydellisiä pelit eivä ttoki ole. Esimerkiksi Grey Scoutin vartijat jumittuvat herkästi esteisiin. Sokpopin pelit tuntuvat kuitenkin valmiilta tavalla, joka ei ole ominaista jamimaiselle tekoprosessille.

Nämä samankaltaisuudet liittyvät usein pelien pintaan, mutta sen alla odottaa kirjava vaihtelu. Jopa silloin, kun pelejä yrittää hahmotella yhtäläisyyksien mukaan, ne eivät tahdo pysyä lokerossaan.

Sokpop on esimerkiksi julkaissut paljon simustrategioita, joista jokainen lähtee omaan suuntaansa. Tuore King Pins ammentaa Age of Empiresin (1997) kaltaisesta tosiaikastrategiasta, mutta on tehty moninpelattavaksi samalla ruudulla. Llama Villa on Sims-klooni, vain laamoilla ihmisten sijaan. Zoo Packsissa käydään taktisia vuoropohjaisia taisteluja. Kollektiivin isoin yksittäinen hitti Simmiland on jumalsimu korteilla.

Kuvat: King Pins, Llama Villa, Simmiland.

Bombinin ja Fishy 3D:n tavoin monet peleistä liittyvät jotenkin luontoon ja eläimiin. Tästäkin aiheesta saadaan irti hyvin vaihtelevia tulkintoja. Botanik on kasvitamagotchi ja Dr. Umgebung’s School of Life terraariosimu. Spider Pondsissa kudotaan verkkoja hämähäkkinä.

Kuvat: Dr. Umgebung’s School of Life, Spider Ponds.

Sokpopin tuotanto on itsessään eräänlainen peli, jossa tavoitteena on keksiä pelityyppejä, joihin kollektiivi ei olisi koskenut. Onko urheilua? Capy Hokyssa vesisiat pelaavat miniversiota jääkiekosta. Onko nettiroolipelejä? Tekstimuotoinen Chatventures ammentaa MUD-nettiluolastojen aikakaudelta. Onko leikkisiä hiekkalaatikoita? Ollie and Bollie muistuttaa Untitled Goose Gamea (2019) siinä, että kömpelöt hahmot suorittavat arkisia askareita. Samalla tavalla pelin hauskuus tulee tahattomasta komiikasta, kuten siitä, että poimii vahingossa kaverin ylös objektin sijaan.

Kuvat: Capy Hockey, Ollie and Bollie.

Kart Kids on kart-ajopeli, Kraken’s Quest on roguelike, Bobo Roboto on metroidvania ja niin edelleen ja edelleen. Lista on loputon.

Looginen päätepiste on siinä, että Sokpop on tehnyt myös kaksi pelintekopeliä, Sok-Storiesin ja Sok-Worldsin. Ne ovat odotetusti hyvin pienimuotoisia, esimerkiksi Sok-Worlds poimii Googlen kuvahausta geneerisiä kuvia, joita voi käyttää tilojen sisustamiseen.

Kuva: Sok-Worlds.

Luominen ei pääty, vaikka Sokpop joskus päättyisi.

֍ ֍ ֍

Joitain vuosia sitten puhuttiin paljon pelillistämisestä. Perusajatus ei ole huono: jos pelejä on hauska pelata vain pelaamisen itsensä tähden, voisiko niiden perusperiaatteita sovittaa oppimistarkoituksiin?

Pelillistäminen meni harhaan siinä, että keskimäärin se otti vaikutteita nettiroolipelien tavasta asettaa tavoitteita ja palkita niistä arvomerkeillä.

Kun pelit ovat perustaltaan eräänlaista leikkimistä, tällainen pelillistäminen muistuttaa enemmän työtä: tee jotain tylsää, niin saat palkinnon. Ei ihme, että joistain peleistä käytetään arjen oravanpyörästä omittua käsitettä daily grind.

Sokpop ehdottaa pelillistämisen tilalle leikkisyyttä. Leikkisiä pelejä pelataan vain niistä saadun ilon, ei saavutusten, vuoksi. Kun ilo loppuu, peli laitetaan kiinni. Sokpopin pelit menevät tässä samaan jatkumoon Playablesin ja Vectorparkin animaatiolelujen kanssa.

Kuvat: My Exercise (Playables), Windosill (Vectorpark).

Sokpop on harvinainen – ja kokeellinen! – kehittäjä siinä, että he ovat ulottaneet leikkisyyden tekoprosessiin. On vapauttavampaa luoda jotain, minkä tarkoituksena on yllättää ja viihdyttää hetki sen sijaan, että sen pitäisi olla kehuttu hitti.

Jos jokin peli on huti, sekään ei ole katastrofi, koska seuraava saapuu parin viikon päästä.

Kollektiivin tuotannon selaaminen ja pelien yhden lauseen kuvailujen lukeminen on kuin selaisi vitsikokoelmaa: ”satunnaisesti luotu kummitusflipperi tulivuoren sisällä” (Flipper Volcano), ”peli rakennusten päälle kiipeämisestä ja ankanpoikasten tuomisesta takaisin” (Klym), ”söpö kunnianosoitus Runescapelle” (Tomscape).

Kaikki vitsit eivät osu maaliinsa, mutta jo niiden määrässä on jotain ilahduttavaa.

Kuvat: Flipper Volcano, Klym.

Sokpopin peleihin pääsee käsiksi joko ostamalla ne erikseen tai liittymällä Patreon-lahjoittajaksi. Jälkimmäinen vaihtoehto ei avaa koko tuotantoa tarjolle, vaan ladattavana on aina vaihtuvat kaksi uusinta peliä. Kollektiivi itse on verrannut mallia lehtitilaukseen: saat kaikki lehdet tilaushetkestä alkaen, mutta et vanhempia numeroita.

Julkaisumallista tulee toisaalta mieleen entisaikojen demolevyt, joita sattumoisin usein levitettiin pelilehtien kylkiäisinä. Demojen tarkoitus oli tarjota lyhyt mutta tyydyttävä kokemus, joka esitteli pelin idean ja päättyi sen jälkeen. Demolevyt saattoivat olla elämyksiä itsessään, vaikka ei olisi koskaan tarttunut pelien täysversioihin.

Demojen ja pienten pelien kokeilussa on yksinkertaisesti oma viehätyksensä, joka on erillään nautinnosta, jota saa ns. isoista peleistä. Perinne on palannut elämään sellaisissa julkaisuissa kuin Haunted PS1 Demo Disc 2020, joka kokoaan yhteen ensimmäisen PlayStationin estetiikkaa mukailevia kauhupelikokeiluja.

Kuva: Haunted PS1 Demo Disc 2020.

֍ ֍ ֍

Joskus enemmän on enemmän. CD Projektin The Witcher 3: Wild Hunt (2015) saa voimansa siitä, että se on kokonainen maailma, jossa odottaa aina jokin uusi maisema, tehtävä, tarina. Siihen syvenee hiljalleen kymmenien tuntien mittaan.

Kiinnostavaa kyllä, kauan odotettu Cyberpunk 2077 (2020) on CD Projektin mukaan päätarinan puolesta lyhyempi kuin The Witcher 3, koska tilastojen mukaan valtava määrä ihmisiä jätti pelin kesken. Lyhyitä pelejä kritisoidaan, mutta pitkiä ei aina pelatakaan läpi.

Kuvat: The Witcher 3: Wild Hunt, Cyperpunk 2077.

Isoille roolipelijärkäleille on paikkansa, mutta niin on myös Sokpopin pelien kaltaisille yhden idean makupaloille – peleille, joissa on jamien ideatulva, mutta jalostetummassa ja tiettyyn ”talon tyyliin” toteutetussa muodossa.

Miten pitkään tahtia voi pitää yllä? The Fall ehti tehdä 32 studiolevyä. Kitaravirtuoosi Buckethead on vuodesta 1992 lähtien tehnyt yhden vähemmän, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana hän on myös julkaissut noin 300 minilevyä Pikes-julkaisusarjan alla. Buckethead ei ole kertonut sävellysprosessistaan, mutta on turvallista olettaa, että hän on erittäin hyvä nopeiden jamien muuttamisessa valmiiksi kappaleiksi.

Bucketheadilla on ikuiset musiikkijamit, Sokpopilla ikuiset pelijamit. Jokainen näistä sessioista syntynyt teos ei ole merkittävä, mutta vapautuneen luomisen aistii kaikista.

Keveys tarttuu kokijaan, joka voi selailla ja makustella jamien tuloksia mielensä mukaan. Yksittäisen viimeistellyn teoksen arvostamisen sijaan kokemus on poukkoilevien ideoiden seuraamista.

Kuva: Visser.

PC Gamerin haastattelussa aiemmin tänä vuonna Robert Naus sanoi, että kollektiivi pyrkii innovointiin: ”Kukaan ei tee peliä ajatuksella ’teenpä vain tasohyppelyn’. Jokaisessa pelissä on jokin siisti idea, mekaniikka tai jopa visuaalinen tyyli, joka löytyy vain siitä pelistä.”

Tähän Tom van den Boogaart lisää: ”Se jokin ei välttämättä toimi, mutta sitä on silti siistiä kokeilla.”

Ilman siistejä kokeiluja ei ole siistejä pelejä, olivat ne isoja tai pieniä.

. . .

Lähtökohtia & jatkosuuntia

Vikki Blake: Cyberpunk 2077 will be ”slightly shorter” than The Witcher 3 because players complained The Witcher 3 was ”too long”

Fraser Brown: Somehow, the Sokpop Collective has released two games a month for two years

Buckethead Pikes

The Fall

GDC Vault: One Year of Sokpop Games Subscription on Patreon

Haunted PS1 Demo Disc 2020

Johan Huizinga: Homo Ludens. Angelico Press 1949/2016.

Indie Game Jams

Playables

Sokpop Collective

Vectorpark

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s